Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ei sanota elämälle ei.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Ei sanota elämälle ei.

No täältähän se putkahti, tyyliblogi jonka ei koskaan pitänyt putkahtaa. En ole koskaan pitänyt käsitteestä "muotibloggaaja", se tavallaan etoo minua enkä varsinkaan tahtonut koskaan tulla sellaiseksi. Toki itsekkin tunnen kyseisen termin alle putoavia ihmisiä ja pidän heitä ihan mukavina olentoina, mutta nehän on tietenkin vain poikkeuksia, jotka vahvistaa säännön. Muotibloggaajathan on vain itserakkaita narsisteja jotka tahtoo ilmaista tavaraa! Noh, uskoakko tuota sittenkään. Kuitenkin luen muotiblogeja, ja tyyliblogeja (jos niillä nyt eroa on) ja jotenkin päädyin näköjään myös kirjoittamaan sellaista.

Kuluneen kesän ensimmäinen roadtrip, määränpäänä oli Lahti! On muuten elämäni ensimmäiset farkkusortsit, jotka olen uskaltanut jalkaan pistää!
Aurinkolasit - Seppälä
Kaulakoru - Gina Tricot
Bikinien yläosa - Gina Tricot
Toppi - Gina Tricot
Farkkusortsit - H&M
Laukku - My Chemical Romance tour 2011 merchandise
Sormus - Glitter

Tyyliblogia en koskaan ajatellut perustavani, mutta uuden suomenkielisen blogin kyllä. Olen tunnettu kaveripiireissä sinä tyttönä, jolla on hirveän monta blogia. Onhan niitä kertynyt melkein tusina, kyllä minä sen myönnän. Mutta suurin osa on ollut projektiluontoisia tai jopa yksityisiä, pääblogini on aina pysynyt kotinani. Ennen kuin eräs lukijani hiljattain ehdotti tyyliblogin aloittamista, satunnaiset ajatukset sellaisesta olin aikaisemmin sivuuttanut toteamalla "eihän mulla ole edes järjestelmäkameraa."

No, eihän mulla olekkaan. Mitä sitten? Olen aina ollut sellainen tyttö jolla ei ole varaa uusimpiin vehkeisiin ja vempaimiin, taikka kuteisiin. Tarkoittaako se, että meillä tällaisilla tytöillä ei saisi olla tyyliblogia? Tarkoittaako se etten voi nousta meidän äänitorveksemme? Tarkoittaako se etten voisi kokeilla? Tarkoittaako se ettei vähästäkin voisi luoda paljoa? Nouse kunnianhimoisena ratsusi selkään, oi blogsteri, ja luo uutta! Niin tein. Miksi sanoa mahdollisuudelle ei?

Luvassa on siis tyyliblogi ihmiseltä, joka ei seuraa muotia. En sitten tippaakaan. Joltain kuulin hiljattain, että tänä kesänä farkkukangas on ollut muodissa? Senkin kuulin näin jälkeenpäin kun syksy jo koputtelee ovelle. Kun ostan vaatteita, en juurikaan mieti mikä on muodissa ja mikä ei, mietin mikä sopii minulle ja mikä ei, mistä pidän ja mistä en. En yritä ylläpitää mitään tiettyä tyyliä, en yritä olla rokkari tai hipsteri tai pissis, olen mitä olen ja joskus se sopii johonkin näistä kategorioista.

Kaikenkaikkiaan olen edes vähän tyytyväinen siihen, mitä toistaiseksi olen. En pidä itseäni erityisen kauniina, mutta koen olevani terveemmässä kunnossa kuin aiemmin. Viime vuonna laihduin kymmeniä kiloja ja se nosti itsetuntoani. Tietysti minulla on todella paljon asioita ulkonäössäni jotka ärsyttävät ja sellaisia todella huonoja ulkonäkö-päiviä on paljon. Eikö meillä kaikilla? Kilot kuitenkin harvemmin haittaa enää missään muualla kuin sovituskopissa.

Kun aloin laihtua, aloin myös ostamaan uusia vaatteita, paljon, paljon uusia vaatteita. Ennen en juurikaan shoppaillut sillä en kokenut vartaloni olevan sen arvoinen. Nyt uskaltauduin korostamaan "vyötäröäni" ja ostamaan muitakin vaatteita kun väljiä paitoja tai mekkoja. Kaikki pohjustautui ymmärrykseen siitä, että ihmiset kyllä tietävät minkä kokoinen olen. Jos laitan päälle hieman ihonmyötäisemmät vaatteet ei kukaan totea, että "OHO, se onkin lihava!" Usein ihmiset nimittäin huomaavatkin ensimmäisenä nousseen itsevarmuuden.

Sanonta siitä, että itsevarmuus on kauniimpaa kun mikään muu, on ehkä kulutettu, mutta se on osoittanut pitävänsä paikkansa. Vaikka sisältä olenkin maailman epävarmin pieni tai suuri tyttö, silloin kun tunnen olevani itsevarmoimmillani, tunnen olevani kauneimmillani. Suurimmat ulkonäköpaineeni eivät enää tule minun sisältäni, vaan muista. Allemuuskompleksini on edelleen ennallaan ja kauniimmat ihmiset sekä muiden pahat sanat eivät poistu mielestäni koskaan. Ujokin olen enkä sille voi mitään, se ei kuitenkaan välttämättä kumoa täysin itsevarmuutta.

No, katsellaan mitä tästä tulee! Ja tuleeko minusta itserakas narsisti, joka tahtoo kaiken ilmaiseksi?

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla!

Tunnisteet: , ,

16 kommenttia:

21. heinäkuuta 2011 klo 17.26 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

HYI helvetti!!!! Eikö sua yhtään hävetä?

 
22. heinäkuuta 2011 klo 13.11 , Blogger Joanna kirjoitti...

Mikä?

 
22. heinäkuuta 2011 klo 14.17 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

No ekana ainaki tuo alamakkara tuolla!!

 
22. heinäkuuta 2011 klo 15.19 , Blogger IMAN kirjoitti...

^ mun mielestä ton anonyymin pitäs hävetä ihan itteään vaan :D oot kaunis, älä välitä urpoista!

 
22. heinäkuuta 2011 klo 15.43 , Blogger Riika kirjoitti...

tuo hymy on itsevarmuutta säkenöivä. olet upea nainen, minä tykkään !

 
23. heinäkuuta 2011 klo 0.55 , Blogger Joanna kirjoitti...

Anonyymi:
No, siellähän se on. Sortsien pitäminen ensimmäistä kertaa oli minulle todella vaikeaa ja jo se että pystyin siihen ja että vielä koin oloni niissä mukavaksi oli minulle suurta. Harmi, että olen sitten sinusta ällöttävä.

Iman:
Kiitos.♥

Riika:
Kiitos paljon!! :)

 
24. heinäkuuta 2011 klo 8.47 , Blogger Johanna kirjoitti...

Joanna, oot hurjan kaunis ja ihana. Näytät hyvältä aina! T: Johanna (nuppineula_ livejournalista)

 
24. heinäkuuta 2011 klo 13.29 , Blogger Joanna kirjoitti...

voi kiiitos♥

 
31. heinäkuuta 2011 klo 7.07 , Blogger Mirette kirjoitti...

"Muotibloggaajathan on vain itserakkaita narsisteja jotka tahtoo ilmaista tavaraa!"

En ole muotibloggaaja mutta ottaisin mielelläni vastaan ilmasta tavaraa koska olen suht köyhä :D ja ilmainen on aina ihanaa.

Ja en varmaan ole löytänyt sun blogia jos oletkin vasta näin alkuvaiheessa. Mutta jee, tykkään!

 
31. heinäkuuta 2011 klo 7.47 , Blogger Joanna kirjoitti...

Kiva jee jos tykkäät! :)

Mutta siis joo todellakin, kyllä mäkin ottaisin jos tarjottaisiin! Mutta lähinnä meinasin sitä kun tiedän monia muotibloggaajia jotka olettavat saavansa kaiken ilmaiseksi koska ovat bloggaajia, maksaminen tuntuu pöyristyttävältä. :D

 
7. tammikuuta 2012 klo 3.04 , Blogger Jasmin kirjoitti...

Aivan ihana postaus! Sä olet kyllä Joanna aivan upea nainen! Kaikki sais ottaa susta mun mielestä mallia! :)

 
7. tammikuuta 2012 klo 4.29 , Blogger Joanna kirjoitti...

Voi apua! Kiitos Jasmin.♥

 
23. helmikuuta 2012 klo 3.56 , Blogger -Nyyti kirjoitti...

Voi että, löysin sun blogiin ihan sattumalta. Hyvä että löysin! Kuinka voi olla edes olemassa tuollaista ihmistä!! Siis huh huh, aivan uskomatonta. En tiedä muutakuin kaksi postausta jotka luin, mutta ne vakuutti. En tiedä siis että miten tai siis millätavalla tai siis mitä häh, mutta jotenkin tästä uhkuu sellanen huippu fiilis, hyvä tunne. Niinkun oikeasti! Vaikka asia ois vakava ja oikeeta asiaa, niin se tapa jolla sä sen kerrot. Voi että.

 
24. helmikuuta 2012 klo 2.39 , Blogger Joanna kirjoitti...

-Nyyti:
Apuaaa kiiiitos NÄIN paljon!! ♥♥

 
11. huhtikuuta 2012 klo 12.11 , Blogger ROOSA kirjoitti...

On oikeestaan pakko sanoo samaa kun Jasmin tuol edellisis kommenteis (kämppikseni, heh :D) ja sanoo et oot ihanan aito ihminen! Ja blogin perustamisessa ei ole mun mielestä mitään kokorajaa (kertokaa jos olen väärässä!) eli jos et oo langanlaiha nii et sais postailla asukuvia. Ei tarvi lukee jos ei tykkää. Ihana kun sun blogissas oot tosi itsevarma ja sul on tosi kauniit kasvot ja oot törkeen hyvä tekeen meikkejä!

Tsemppii blogin kanssa ja muutenki kaikkee hyvää sun elämään :)

rrrooosa.blogspot.com

 
11. huhtikuuta 2012 klo 20.54 , Blogger Joanna kirjoitti...

ROOSA:
Naww kiitos ihanasta kommentista.♥

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu