Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Bloggaamisen ilot ja surut

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Bloggaamisen ilot ja surut

Olen koko teini-ikäni ollut sosiaalisten medioiden fani. Varhaisteininä rakastin verkostoitua erilaisilla faniforumeilla tai erilaisissa yhteisöissä, sitten tulivat Facebookit ja muut sosiaaliset mediat ja jossain vaiheessa löysin blogimaailman. Ihastuin syvästi erilaisiin persooniin blogien takana ja siihen miten loputon tarjonta lukijoille on olemassa. Aloitin itse ensimmäisen blogin, toisen, kolmannen, lopetin yhden ja alotin taas uuden. Vieläkin pyöritän niin montaa blogia tai projektia, että välillä naurattaa, mutta nautin niistä jokaisesta.

Minusta bloggaamisessa hienointa on se, että kuka tahansa pystyy siihen. Se on tilaisuus antaa itsestä jotain maailmalle, mahdollisuus luoda jotain uutta, mahdollisuus harrastaa, mahdollisuus oppia, mahdollisuus verkostoitua ja tutustua uusiin ihmisiin. Myös omia lahjojaan on helppo jakaa blogin kautta, olen iloinen siitä miten monta uskomattoman lahjakasta esimerkiksi valokuvaajaa olen löytänyt heidän blogiensa kautta. Viralliseen portfolioon en varmasti olisi yhtä lailla 'vahingossa' eksynyt.

Nyt minua surettaa lukea monien suosittujen blogien kommenttibokseja sillä nykyään bloggaaja on liian pitkä tai liian lyhyt, liian leveä tai liian laiha, liian terveysintoilija tai liian läski, liian itsekeskeinen tai liian nössö, liian huomionhakuinen tai liian hissukka, liian kaupallinen tai sitten kunnianhimoton ja liian ruma tai jos on kaunis niin ainakin liian ylimielinen. Vähemmistöön tai ainakin puoleen jäävät ihanat ja kannustavat kommentit, ne joiden perusteella bloggaaja jaksaa niitä arvostelevimpiakin.

Itse olen säästynyt aika hyvin ilkeiltä anonyymeiltä. Olen blogannut monta vuotta ja en tainnut koskaan saada yhteenkään blogiini yhtään negatiivista kommenttia. Joko tuli jotain positiivista tai sitten ei tullut mitään ollenkaan. Sitten aloitin tämän blogin ja sain maistaa vähän niitä negatiivisiakin kommentteja, tämänhän blogin ihka-ensimmäinen kommentti IKINÄ oli nimittäin anonyymiltä, joka kirjoitti näin: "HYI helvetti!!!! Eikö sua yhtään hävetä?" Terkkuja anolle!♥ (Kyse oli ilmeisesti "alamakkarasta"ni.)


Ei siis ollut mikään kaikkein loistokkain ja kannustavin alku. Pahoitinkin kommentista mieleni tosi pahasti ja mietin pitkään kannattaisiko lopettaa tämä blogi vain heti alkuunsa. Kommenteista huolimatta juuri tämän blogin pitäminen oli minusta niin uskomattoman kivaa ja hauskaa, etten lannistunut vaan jatkoin. Osasyynä oli tosin ehdottomasti ystävän suuri tuki ja tsemppi jatkaa vahvasti alkanutta harrastusta. Ymmärsin kuitenkin silloin, että negatiiviset anonyymit ovat selkeästi kaikista eniten muoti- ja kauneusblogeihin orientoituneita.

En ole koskaan ymmärtänyt aggressiivisia anonyymejä; kritiikin ja mielipiteiden ilmaisun ymmärrän mutta miksi olla tietentahtoen ilkeä ja pahoittaa toisen mieli? Kuulostan ehkä naivilta koska okei, maailma on julma paikka, mutta olen silti sitä mieltä, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa niin ei tarvitse sanoa sitten mitään ollenkaan. Tai no, tuo oli ehkä vähän kärjistettyä sillä kyllä negatiivisistakin asioista pitäisi pystyä sanomaan mielipiteensä. Minusta siinä on vain suuri ero kirjoittaako "hyi vittu näytät läskiltä noissa housuissa" vai "mun mielestä noi housut ei välttämättä sovi just sulle" Molemmista voi ehkä pahoittaa mielensä riippuen siitä kuinka hyvä itsetunto on, mutta jälkimmäisessä kommentin jättäjä ainakin osoittaa fiksuutensa kun ei alennu haukkumaan ihmistä jota ei henkilökohtaisesti tunne. (Ja eihän se tunteminenkaan oikeuta haukkumista.)

Kommentoinnin lisäksi blogien lukijakunta tuntuu nykyään suhtautuvan todella kriittisesti myös bloggaajien valintoihin liittyä erilaisiin blogiyhteisöihin kuten esimerkiksi New Look, Lily sekä Indiedays. Mediakriittisyys on tärkeä ominaisuus ja arvostan sitä etteivät ihmiset sisäistä kaikkea noin vain. Valitettavasti kuitenkin esimerkiksi Indiedaysin huomaan siirtyvät blogit saavat täysin poikkeuksetta negatiivisen reaktion ennen kuin siirto on edes toteutettu ja 'uutta' ( = täysin samaa) blogia on päästy tarkastelemaan Indiedaysin alla. Ihan sama mitä blogi tai sen kirjoittaja sen jälkeen tekee, on se lukijasta kaupallista koska blogin kirjoittaja saa rahaa ja Indiedays on työ. Lukijahan itse eivät tarttuisi tilaisuuteen jos saisivat vaikka viikottaisista sulkapallotreeneistään rahaa puhtaana käteen. Indiedaysiltäkin voi aina lähteä, ja niin on moni suosittu bloggaaja hyvin mielin tehnytkin, minusta olisi typerämpää jättää mahdollisuus käyttämättä vain sen takia, että se voisi olla jonkun muun mielestä kaupallista. Eri asia on jos omasta mielestä ajatus ei tunnu hyvältä.

Itse suhtauduin Indiedaysiin ensin vähän varauksella, mutta nyt voin sanoa jo olevani täysin fani. En väitä tykkääväni kaikista Indiedaysin alta löytyvistä blogeista, mutta pidän sivuston konseptista ja blogien laatu on hyvä. Tavallaan uskon, että juuri yhteisön eksklusiivisuus ärsyttää monia koska 'oma blogi ei voi olla listalla', mutta olen myös sitä mieltä, että juuri se pitää yhteisön tason niin korkealla. Sitäpaitsi kyllähän kenen tahansa blogi voi olla listalla, tavallaan, kunhan laatu on tapeeksi korkea. Juuri tämän pitäisi minusta motivoida bloggaajia pyrkimään parempaan, eikä lannistaa heitä heitä negatiivisten anonyymien tasolle. Milloin kateus kukisti motivaation?

Henkilökohtaisesti rakastan hyvän mielen blogeja ja pyrin itsekin sellaisen pitäjäksi. Ne ovat minun ihan ykköslemppareita, mutta jos totta puhutaan niin eikö kaikkien blogien pitäisi olla sellaisia? Hyvän mielen blogi syntyy blogin kirjoittajan ja lukijoiden yhteistyössä. Blogin kirjoittajan ei tarvitse kuitenkaan olla yltiöpositiivinen hattarassa asuva halinalle sillä kaikilla on elämässään joskus jonkinlaisia murheita, itseasiassa niiden ajoittainen ilmaiseminen tekee kirjoittajasta vain inhimillisemmän. Valitukset on kuitenkin minusta parempi aina suoltaa mielummin kaverille kuin blogiin ja negatiiviset postaukset varmasti myös provosoivat enemmän niitä kaikkein agressiivisimpia anonyymejä. Lukijat sen sijaan kannustavat bloggaajaa parhaiten osallistumalla keskusteluun ja kommentoimalla positiivisesti, mutta kuitenkin rehellisesti. Ihana bloggaaja myös vastaa kommentteihinsa ystävällisesti.

Tästä viikosta voisikin tehdä suosittujen bloggaajien hemmotteluviikon, minä ainakin teen! Jätetäänhän ihania kommentteja meidän lemppariblogeihin, eikö? Pari hyvän mielen blogia: Pupulandia & Colour me! Ja kyllä, molemmat toimivat Indiedaysin alla. ;)


Tunnisteet: , , ,

24 kommenttia:

2. marraskuuta 2011 klo 6.49 , Blogger Mirette kirjoitti...

Hahaa, minä voisin kyllä luokitella itseni enemmänkin pahanmielen-blogiksi. Sen verran negatiivisella linjalla aina kirjoittelen ajoittain. Täytyy yrittää päästä siitä poista. Toisaalta itselleni on iskenyt vähän semmoinen motivaatiopula koko hommaa kohtaan.. on tylsää kirjoittaa vaan itselleen. :/

Mutta hyvä kirjoitus ja paljon hyviä pointteja joista olen samaa mieltä sinun kanssa :)

 
2. marraskuuta 2011 klo 7.52 , Blogger Joanna kirjoitti...

Mutta kuten sanoin niin toisaalta se tekee myös blogista inhimillisemmän ja helpomman samaistua. :) Koska kyllähän yltiöpositiivisistakin blogeista tulee välillä semmonen olo, että "ei toi voi olla tommonen heti maanantai-aamuna." :D

Jos on muuten motivaatiopula niin kannattaa ideoida etukäteen mistä olisi kiva postata! Mä oon tehnyt niin ja sillein on ollut paljon kivempi ja helpompi lähteä toteuttamaankin niitä!

 
2. marraskuuta 2011 klo 8.54 , Blogger 11na kirjoitti...

oijoi löysin noita sun muita blogeja mitä pidät, ja ei voi sanoo muuta kun oot iha loistava!

 
2. marraskuuta 2011 klo 9.01 , Blogger Miffa kirjoitti...

Hyvin kirjotettu, samoilla linjoilla ollaan täällä näiden asioiden suhteen!

 
2. marraskuuta 2011 klo 9.01 , Blogger Joanna kirjoitti...

Voiii kiitos paljon!! :) Kiva, että tykkäät!

 
2. marraskuuta 2011 klo 9.05 , Blogger Joanna kirjoitti...

Kiitos Miffa! :)

 
2. marraskuuta 2011 klo 9.30 , Blogger emmi kirjoitti...

hyvin kirjotettu! :))

musta tää on vaan niin valitettavan totta nykysin. tosin monesti ulkomaalaisten blogien kommenttibokseja vilkuillessani yllätyn, joko bloggaajat eivät julkaise ilkeitä paskakommentteja TAI sitten sinne ei tule yhtään! tässä vaiheessa vähintään alkaa ahdistaa ja kuvottaa suomalaisten kateus toisia kohtaan. onko oikeesti niin hankalaa olla iloinen toisen puolesta? ja miksi pitäisi aina nostaa ne negatiiviset asiat ylös? joo, joku bloggaaja saattaa näyttää ihan naurettavalta jossain housuissa, mutta samalla hänellä saattaa olla maailman upein iho,kengät,hiukset,laukku,jakku, you name it.

toivon, että jengi oppis näkemään kaikissa jotain hyvää ja samalla miettimään, että nekin jotka bloggaavat, ovat ihan oikeasti normaaleja, tunteilla varustettuja ihmisiä :)

 
2. marraskuuta 2011 klo 9.31 , Blogger Jenna kirjoitti...

Sulla on tosi kiva blogi ja noi lasit käy sulle hyvin :) Jos viittit nii voisit käydä kattoon mun blogia :) http://nenna-wwwbloggercom.blogspot.com/

 
2. marraskuuta 2011 klo 9.41 , Blogger Joanna kirjoitti...

emmi:
niinpä, niiin totta! ja vaikka jollain bloggaajalla oliskin just ne maailman naurettavimmat housut niin onpahan ainakin rohkeutta pistää erikoisemmat pöksyt jalkaan! ja joo, ulkomaalaisissa blogeissa harvemmin näkyy. :) tai ylipäätään jonkun muun kun tyylikategorian blogeissa... minua kiinnostaisi kanssa, että eikö hyvän mielen bloggaajat julkaise ilkeitä kommentteja vai vaan saa sellaisia!

Jenna:
kiitos paljon! :)

 
2. marraskuuta 2011 klo 10.06 , Blogger Jenni kirjoitti...

Mielenkiintoinen postaus ehdottomasti! Olen itse säästynyt myös pahimmalta kuralta kommenttiboksissa, mutta kyllä aina silloin tällöin kritiikkiäkin tulee (joskus aiheesta, joskus aiheetta). Ylipäänsä en ymmärrä ihmisiä, joiden on pakko totuudentorvina toitottaa ilkeyksiä muille. Asiat voi ilmaista niin monin tavoin ja joskus tosiaan voi pitää leipäläpensä kiinni, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Tuon mainitsemasi housu-kommentin voisi sanoa VIELÄKIN mukavammin, jos sen ilmaisisi rakentavaan tapaan vaikkapa niin, että "Minusta sinulle sopisivat vieläkin kivemmin sen ja sen väriset/malliset housut! :)" Tai jotakin muuta vastaavaa, you get the point.

Olen myös ihmetellyt tuota ihmisten lähtökohtaista kielteistä asennetta esimerkiksi Indiedaysia kohtaan. Ihan kuin siellä oltaisiin jotain paholaisen kätyreitä. :D Totuus kuitenkin on, että Indiedaysilla ei ole loppujen lopuksi juuri mitään tekemistä sivustolle kuuluvien blogien sisällön kanssa. Nojoo, nuo muutamat samat bannerimainokset näkyvät joka blogissa ja silloin tällöin bloggaajat saattavat osallistua kampanjoihin (aina vapaaehtoisesti, huom!), mutta pääasiassa kaupalliset postaukset ovat bloggaajien itsenäisesti tekemiä, eikä Indiedaysilla ole siihen osaa taikka arpaa. Myös Indiedaysin alta löytyy monenlaisia blogeja, jotkut lähtevät herkemmin mukaan kaupallisiin yhteistyöprojekteihin ja toiset vain hyvin harvoin, jos koskaan. Tuntuu hassulta, että kaikki Indiedaysin blogit niputetaan aina samaan joukkoon ja puhutaan, että ne ovat kaikki ihan samanlaisia. Omasta mielestäni se on aika kaukana todellisuudesta. :) Ja oikeassa olet siinäkin, että tuskinpa kovin moni lukijakaan siitä kieltäytyisi, jos tarjottaisiin mahtavaa mahdollisuutta ansaita rahaa oman harrastuksensa kautta.

Kiitos vielä ihanasta omaa blogiani koskevasta palautteesta. :) <3

 
2. marraskuuta 2011 klo 10.14 , Blogger Joanna kirjoitti...

Kiitos ihanan pitkästä kommentista Jenni! :) ♥

Noinhan sen voisi sanoa vielä kiltimmin, totta, mutta tahdoin korostaa sitä, että nimenomaan kielteisenkin asian voi sanoa ääneen olematta, no... asshole.

Itsehän en Indiedaysin sopimuksista tai sisäisistä käytännöistä tiedä, mutta olen ainakin itse käsittänyt sivuston lähinnä esittelevän bloggaajille uusia juttuja ja mahdollisuuksia joista bloggaaja voi itse valita blogiinsa miten mielii, enkä ymmärrä mitä lukija siinä häviää yhtään sen enemmän kuin bloggaajakaan. :)

Ei mitään, ole hyvä ja kiitos hyvän mielen blogistasi!♥

 
2. marraskuuta 2011 klo 10.25 , Blogger Emi kirjoitti...

voi awws ku oot söpö tossa kuvassa!

 
2. marraskuuta 2011 klo 10.28 , Blogger Joanna kirjoitti...

OTIN TON 5min SEN JÄLKEEN KUN HERÄSIN :DD Mutta kiitos!

 
2. marraskuuta 2011 klo 10.32 , Blogger Sagu kirjoitti...

Mäkään en ole kyllä tajunnut tuota Indiedays-negailua. Tykkään hirveästi esimerkiksi Tyyliä metsästämässä ja Pupulandiasta ja Colour Mestä, tykkäsin niistä jo ennen Indiedaysia eikä tykkääminen ole yhtään vähentynyt. Mä jaksan kummasti kiinnostua niistä monien inhoamista yhteistyökamppiksistakin, kun siellä on mukana omia lempibloggaajia. :D

Mä en kauheasti lue ulkomaisia blogeja, mutta jotenkin mulle on jäänyt sellainen käsitys, että nuo vittupääanot (kaikella kunnioituksella) ovat tosi suomalainen ilmiö. Tiedä mistä se sitten johtuu.

Hemmotteluviikko kuulostaa mahtavalta, pitäisköhän itsekin ryhtyä projektiin... Oot ihana, keep up the good work! ♥

 
2. marraskuuta 2011 klo 10.58 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

hihi positiiviset kommentit <3 :D

oot persoonallinen ja sulla on kauniit huulet. ja ihanan väriset silmät :)

ja tykkään sun tavasta kirjottaa, tollee ajatuksella !

 
2. marraskuuta 2011 klo 11.14 , Blogger Joanna kirjoitti...

voih kiiitos! ♥

 
3. marraskuuta 2011 klo 2.18 , Blogger Milla kirjoitti...

Kivantuntuinen blogi sulla! Tykkään ulkoasusta tosi paljon! =)

millamainen.blogspot.com

 
3. marraskuuta 2011 klo 2.39 , Blogger Joanna kirjoitti...

Kiitos Milla! :)

 
4. marraskuuta 2011 klo 21.56 , Blogger NJJ kirjoitti...

Ihanaa että muutkin on huomanneet nää blogimaailman epäkohdat, on ikävää että ihmisten pitää nostattaa egoaan haukkumalla muita, kiusaaminen hanurista. Ihastuin sun blogsuun ;>

 
5. marraskuuta 2011 klo 2.42 , Blogger Joanna kirjoitti...

No on kyllä. :/ kiva, että tykkäät!♥

 
5. marraskuuta 2011 klo 22.36 , Blogger Sara kirjoitti...

Hyva kirjoitus! Itse olen saanut muutamia ikavia kommentteja, osa aivan ihmeellisia, mutta ne eivat ole onneksi keikauttaneet bloggailuani suuntaan tai toiseen. Jotkut ihmiset vain haluavat arsyttaa moita ja huomaavat vain negatiiviset asiat, bloggaajien taas kannattaa laittaa tuollaiset kommentit yhdesta korvasta sisaan ja toisesta ulos.

 
6. marraskuuta 2011 klo 1.29 , Blogger Joanna kirjoitti...

Kiitos! Totta tuo on, niin pitäisikin, itse olen vain niin herkkä, että otan kaiken itseeni. :)

 
8. marraskuuta 2011 klo 8.32 , Anonymous Nelli kirjoitti...

Nana oot ihana ♥

 
8. marraskuuta 2011 klo 10.04 , Blogger Joanna kirjoitti...

Nelliiiii ♥ !

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu