Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Ihana kamala materialismi - aamu tunnevuoristoradassa

maanantai 7. marraskuuta 2011

Ihana kamala materialismi - aamu tunnevuoristoradassa

Tahdon jakaa teille tarinan Elämäni Murmelina -tyyppisestä aamustani.

Heräsin tänään kahdeksalta siihen, että ovikello soi. Olin äkäinen, että minut herätettiin siihen aikaan sillä en odottanut ketään. Menin paniikissa avaamaan ovea jonka takana odotteli hyväntuulinen postimies, jolla oli iso Oriflamen paketti minulle. Avasin sen, leikin että on joulu ja iloitsin kaikesta tovin.

Vähän vielä väsytti, joten päätin mennä takaisin nukkumaan. Heräsin uudestaan yhdeltätoista, jälleen siihen, että ovikello soi. Olin taas vähän äkäinen ja jälleen menin paniikissa avaamaan ovea. Tällä kertaa siellä oli kaksi pakettia minulle, iloitsin jälleen tovin jos toisenkin. Sitten kaiken innokkuuden keskellä järjestelmäkamerani putosikin lattialle. 

Linssi vääntyi. Itkin n. tunnin räkäitkua. Soitin myös äidille, joka ei vastannut. Olin surullinen, ja jälleen myös ihan vähän äkänen. Epätoivoisesti yritin vääntää putkea takaisin oikeaan asentoon siinä surkeasti epäonnistuen. Kunnes jostain kuului naks, ja linssi toimi taas. Iloitsin jälleen. En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta ja tuskaa, jonka hetkittäinen linssin rikkoutuminen minulle aiheutti. Olen juuri alkanut oikeasti oppimaan valokuvauksesta enemmän ja saanut siitä uutta intoa elämään.

Tavallaan kameran putoaminen oli myös opettavaista sillä jos olen aikaisemmin kuljettanut kameraa kuin pientä vauvaa niin nyt panssaroin sen vuorokauden ympäri. Otin parit kuvat ja jotenkin tuntui kuin tarkennus olisi kamerassa jotenkin pielessä, harmittaa tosi paljon. Voi myös olla, että olen vain vainoharhainen tuon putoamisen jälkeen ja oikeasti ulkona oli vain tosi hämärää.




Terkuin,
kamerasurku

ps. ON KYLMÄ!!
pps. MISSÄ MUN VILLASUKAT?!


Tunnisteet: ,

15 kommenttia:

7. marraskuuta 2011 klo 8.17 , Blogger Annika kirjoitti...

Oi ei! Toivottavasti kamera on kunnossa nyt. Oon itsekin telonut omaa kameraani viimeisen kuukauden aikana ihan kiitettävästi ja oikeastaan ihmettelenkin että sillä edelleen pystyy ottamaan kuvia, vaikka muuten alkaa jo ulkokuori hajoilla. Onneksi mulla toi on "vaan" pokkari, eli ei niin suuri rahallinen menetys...

 
7. marraskuuta 2011 klo 11.15 , Blogger tiikeriparta kirjoitti...

Itte juuri eilen tiputin oman kamerani lattialle. Sydän hyppäs kyllä kurkkuun, ja rukoilin sormet ja varpaat ristissä, että raukka olisi selvinnyt iskusta. Voit varmasti kuvitella sitä helpotusta, kun kamera toimikin yllättäen normaalisti, eikä mitään ollut hajonnut :D

Pokkari jos lattialle olisi tippunut ja jotenkin hajonnut, ei se niinkään olisi haitannut. Eri juttu onkin sitten noiden vähän kalliimpien pelien kanssa...

 
7. marraskuuta 2011 klo 11.36 , Blogger Joanna kirjoitti...

Annika:
Mä taas olen kohdellut omaani kuin pientä vauvaa joten EN ANSAITSE TÄLLAISTA!!!! :D

tiikeriparta:
ja mieti sitä tunnetta kun se EI olekaan kunnossa! ehdin jo paniikissa katselemaan korjaushintoja jotka liikkui yhtä pilvissä kuin kokonaan uusienkin linssien hinnat. :( onneksi selvisin säikähdyksellä (ja sydänkohtauksella).

 
7. marraskuuta 2011 klo 12.24 , Blogger ranja kirjoitti...

uaa joo toi kameran tippuminen on niin ... öäh. siskontyttö viime kesänä vahingossa huitas mun kameran asfalttiin ja huh. sillo meinas itkuhuudot olla lähellä ja samalla piti muistaa, että vahingon aiheuttaja oli 7 vuotias tyllerö, joka sitä ei tahallaan tehnyt. Olisin vaan pitäny kamerastani parempaa huolta, ni ei olis käynyt mitään .. Onneks rakkaaseeni ei muuta tullut kuin pari naarmua kuoreen. Mut säikähdys on aina yhtä kamala. hui.

Mun toheloinnin takia mulla on myös suuressa harkinnassa, uskallanko satsata niinkin joka päiväiseen ja aina mukana kulkevaan, kuin puhelimeen, yli neljää sataa euroa, ettei se heti ekalla reissulla olisi jo hajalla. Multa tavarat vaan tuppaa tippumaan, kaatumaan tai joutua tapaturman kohteiksi. Painovoima on tyhmä juttu!!

 
7. marraskuuta 2011 klo 12.43 , Blogger Joanna kirjoitti...

ranja:
mulla sama ja siksi harkitsin sairaan pitkään tän kameran ostoa koska maksan tätäkin seuraavat pari vuotta. siksi en tahdo tehdä joannoja ja rikkoa niitä esimerkiksi pudottamalla lattialle. sydän ihan pysähtyi hetkeksi. :( tuo korjausreissu tulisi tosiaan olemaan hurjan hintava!

 
7. marraskuuta 2011 klo 13.38 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Äh, oot niin kaunis.

Itselläni on käynyt esim. silmälasien kanssa niin, että kun yritän kohdella niitä hyvin, niin sitten käykin huonosti :< ja sitten taas ne asiat, joista pidän huonosti huolta, säilyvät paremmin. Mikä logiikka??

 
7. marraskuuta 2011 klo 13.40 , Blogger Joanna kirjoitti...

oi kiitos ano.♥

voi ei onneksi mulla ei ole silmälaseja, runnoisin ne viikossa. :D elämässä harvoin on mitään logiikkaa ollenkaan!

 
8. marraskuuta 2011 klo 5.14 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

hyvin noi kultaset korut sulle sopii ! :)

 
8. marraskuuta 2011 klo 6.41 , Blogger Joanna kirjoitti...

kiitos! :) juuri tänään kaupassa riemuitsin, että "hei, nyt voin katsoa jotain kultaistakin kun minulla on muita kultaisia koruja, joiden kanssa niitä pitää!"

 
8. marraskuuta 2011 klo 10.31 , Blogger Mirette kirjoitti...

Voi ei, toi on ehkä kamalin tunne kun tajuaa että kamerassa joku on mennyt rikki! Hei onhan sulla kotivakuutus? Mä itse vasta nyt hommasin sen.. maksan ifille 150e vuodessa ja mulle on jo nyt neljän kk aikana käynyt pari äksidenttiä jonka seurauksena olen saanut edes vähän rahaa takaisin kotivakuutuksen kautta (ihphone varastettiin= 150e) ja läppäri meni rikki (250e). Ns. laihalohtu mutta se pienikin raha mitä sieltä voi saada jonkun rikkoutuessa kuitenkin auttaa..

 
8. marraskuuta 2011 klo 10.38 , Blogger Amanda kirjoitti...

Oisko mahdollista toivoa meikkipostausta Rihannan meikeistä? :-) Osaat niin taitavasti meikata! Se Britneynkin meikkipostaus oli mieletön!

 
8. marraskuuta 2011 klo 11.11 , Blogger Joanna kirjoitti...

Tottakai, mulla onkin ollut jo suunnitelmissa yksi tietty! :) Olisiko sinulla jokin mielessä? Kiitos kommentista!

 
8. marraskuuta 2011 klo 11.14 , Blogger Joanna kirjoitti...

Mirette:
Todellakin se vähän helpottaa!! Mulla ei ole MITÄÄN paniikissa, että sit jos olen kusessa niin olen kunnolla kusessa. :(

 
11. joulukuuta 2011 klo 6.04 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

ei vitsi iiiiiiiiiiiiiiiihana meikki! saisko tästä postauksen:)

 
11. joulukuuta 2011 klo 6.53 , Blogger Joanna kirjoitti...

Siiiis kiitos, mutta eihän tässä meikissä ole mitään ihmeellistä? Poskipunaa, ripsiväriä ja huulipunaa vain. :) (Ja tietysti meikkipohja.)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu