Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Koruhysteriaa - Korvikset

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Koruhysteriaa - Korvikset

Olen niin moneen otteeseen maininnut olevani niin hirveä korufanaatikko, että myös koruesittelyitä on toivottu muutamaan kertaan. Rakastan koruja, rakastan niitä. Ehkä jopa enemmän kuin itse vaatteita, rakastan koristella yksinkertaisia asukokonaisuuksia asusteilla. En kuitenkaan yleensä pidä perinteisistä koruista, kultaisista, timanttisista... edes välttämättä kimaltelevista. Pidän symbolisista elementeistä, kyyhkyistä, lukoista, medaljongeista, hopeasta, joskus harvoin väreistä, mutta niin, että ne ovat jotenkin perusteltuja. Joko niin, että koru on kauttaaltaan hyvin värikäs tai, että siinä on yksi tietty toistuva värielementti.

Koruja on kuitenkin niin paljon, etten niitä kaikkia viitsi esitellä kerralla, päätin siis jakaa esittelyt osiin. Koruteline-tutorialin ohessa näittekin jo rannekorujani, nyt vuorossa ovat korvikset. Muistan kun olin aikoinaan koulussa tunnettu korviksistani. Ruokalassa joku saattoi tulla sörkkimään tukkaa pois edestä ja kun kysyin, että mitä tapahtuu, tekijä tahtoi aina nähdä "millaiset korvikset Joannalla on tänään." Jotenkin sympaattista!
Kun on paljon koruja, myös tila alkaa hiljalleen loppua kesken. Jossain vaiheessa pitääkin alkaa keksiä innovatiivisempia korunsäilytysmetodeja, sillä itse en ainakaan tahdo sataa korurasiaa vierekkäin pöydälle. Korurasioitakin tosin löytyy, mutta lakkasin turvautumasta pelkästään niihin jo kauan aikaa sitten.

Korvikset ovat säilömisen kannalta siinä mielessä hankalia, että niiden rakenne on usein herkkä ja helposti vääntyvä. Muutama vuosi sitten katsellessani jossain katukojussa korvistaulusta korviksia, keksinkin rakentaa sellaisen itsellenikin vähän yksinkertaistettuna. Päätin muuttaa huoneeni pienen ilmoitustaulun korutauluksi. Muutamat laput ja kuvat jäivät piristämään taulua, mutta muuten iskin korvikset läpi ja hyvin on toiminut! Korujen läpi-iskeminen voi ensin tehdä vähän kipeää, mutta kun reiät on tehty, on taulua helppo käyttää.


Muutamat napitkin olen pistänyt läpi. Esimerkiksi seepra-/gepardikuvioinen korvakorusarja löytyy koko värikokonaisuudessaan tältä taululta.


Parhaimmillaan taulu on mielestäni kuitenkin roikkuvien korujen ripustamiseen! Parasta taulussa on, että kaikki korut ovat hyvin esillä ja niistä on helppo valita kiireessä - tai vähemmän kiireessä - mikä omaan asuun sopisi. Korurasian pohjalta kaivaessa jäävät monet koruraukat usein huomiotta.


Kellot saa ihanasti ripustettua taulun alalaitaan. Sinne kannattaa laittaa myös muut kaikkein suurimman kokoiset korut, jotta ne pääsevät vapaasti liehumaan tuulessa.♥


Taululle on myös kivaa ryhmittää samanhenkiset korut. Edellämainitsemani eläinkuvioiset nappikorut ovat siistissä rivissä, ja myös peace-henkiset korut löytyvät kaikki yhdestä rykelmästä.


Toisesta laidasta taas löytyvät värilliset korut, joita ei ole paljoa mutta onpahan kuitenkin.


Jotkut teistä ehkä nokkelana jo keksivätkin ongelman. Entä lukot? Entä tosi pienet korut? Ovatko tuossa muka kaikki korvakorut? Kutsutko muka itseäsi korufanaatikoksi? Yksikö taulu vain?

Voi ei laisinkaan. Tällaisia kysymyksiä varten on olemassa ylläoleva rasia, joka on muuten mummini vanha ja minusta aivan ihanan näköinen. Kaunis rasia on kiertänyt niin paljon pitkin Suomea, että on pudonnutkin muutamaan otteeseen. Yhtäkään säröä se ei silti ole saanut, they just don't make them like they used to!

Tämmöisiä koruja löytyy siis täältä. Kaikki pienimmät ja perinteisemmät napit on lukittu tänne. Myöt parit isommat korvakorut ovat eksyneet taululta tänne.


Niin niistä lukoista? No, tässä tulee tämän säilömismenetelmän (mielestäni) paras ominaisuus - lukkojen säilyminen. Nimittäin kaikista taululle ripustettavista korviksistahan on pakko irroittaa lukot, eikö? Tämä tarkoittaa sitä, että nämä lukot on säilöttävä jonnekin muualle, tässä tapauksessa tämän rasian yhteen nurkkaukseen. Kun taulusta, tai mistä tahansa otetaan korvikset käyttöön, napataan rasiasta kaksi lukkio ja avot!

Hienoa tässä on siis se, että lukot säilyy. Itselläni oli ennen ainakin helposti tapana ajan kanssa hävittää kaikista korviksista lukot. Joko ne putosivat korvasta, tai sitten ne katosivat pöydältä, jonne jätin ne lojumaan. Sitten varastin kiireessä lukot joistain toisista korviksista periaatteella "kyllä mä muistan ne laittaa näihin takaisin." Ja pah, hyvin muistinkin! Seuraavalla kerralla kun tahdoinkin laittaa ne lukottomaat korvikset niin ihmettelin miksei niissä ole lukkoja, varastin lukot toisista korviksista ja kierre jatkui. Nyt ei moista ongelmaa enää ole lainkaan sillä käytössä on aina samat kaksi lukkoa kerralla ja varastossa on tusinoita lisää jos yksi sattuu häviämään!


Perinteisiä nappeja, kultaisia hopeisia, pieniä, suuria, juhlaan, arkeen...


Juhlaan... Lahja tädiltä!


Vähän neon-nuotteja, tuliaisia Lontoosta!


Vähän nauroin kun löysin nämä rustokorut. Minulla on siis korva ylhäältä rustosta lävistetty ja joskus yläkoulussa oli kai jotenkin siisti juttu ripustaa reikään jotakin vähän dekoratiivisempaa...


Kas näin tämä heppu kiipeilee pitkin korvaa!


Heavy metal 666?


Rusettaja löytyy, tottakai! Olin kyllä vähän järkyttynyt ettei näitä löytynyt enempää. Täytyypä tehdä asiaan korjaus pikimmiten.


Peace-käsimerkkejä löytyi kaksinkerroin. Pelkät käsimerkiksi muotoillut hopeiset veistokset sekä nappikäsimerkit sumeana tuossa edessä. Nämä oli mun lemppareita yhdessä vaiheessa, mutta lakkasin käyttämästä niitä kun niin monet luulivat niitä kaukaa sellaisiksi noloiksi Playboy-pupuiksi. :(


Nämä on ehkä hulvattomimmat ja törkeimmät mitä tästä rasiasta löytyy. Tuliaisia Amsterdamista, muistaakseni. Löytyy koko hampurilaisateria juomineen ja ranskalaisineen!


Ruusuja löytyy suurena ja pienenä, mustana ja värikkäänä.


Pienet valkoiset sydänkorvikset ovat hirveän suloiset. Nuo punaiset olivat lempparini punaiset huulipunan kanssa. Ostin ne vasta viime kesänä ja jotenkin toisesta on kuitenkin jo väri... no, kadonnut? En tiedä miten mutta tiessään on. En ole kuitenkaan raaskinut heittää niitä pois sillä elän edelleen siinä toivossa, että saisin ne korjattua. Ehkä maalaan värittömän osan kynsilakalla, tai jotain.


Tottakai ankkureitakin löytyy suurina ja massiivisina sekä pieninä ja sumeina tuosta etualalta. Nuo isommat on musta hirveän siistit!

Monet korvikset olen menettänyt tässä rankassa elämässä, mutta monia uusia olen myös tavannut. Jotkut ovat vieneet sydämeni täysin ja jotkut taas jo vaipuneet täysin unholaan, se onkin minusta ollut kaikkein surullisinta. Toivon, että joskus sydämessäni, ja huoneessani, olisi tilaa kaikille tahtomilleni korviksille.


Tunnisteet: ,

13 kommenttia:

20. marraskuuta 2011 klo 6.44 , Blogger tanni kirjoitti...

valittin sun blogis mun ''linkitä blogisi'' -skabassa parhaimpiin blogeihin ! onnee ja kiitos osallistumisesta :---------------)

tannifloats.blogspot.com

 
20. marraskuuta 2011 klo 8.55 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

moi! sulla on aivan ihana blogi, löysin 10 min sitten ja selailin :) vaikka oot vähän erityylinen kun mä, niin silti aion seurata jatkossa tätä blogia!

 
20. marraskuuta 2011 klo 8.58 , Blogger Joanna kirjoitti...

tanni:
wihuu!!

ano:
ooiii, kiva kun tykkäät ja vielä kivempi, että jäät matkaan! :)

 
20. marraskuuta 2011 klo 9.18 , Blogger Jannika kirjoitti...

Vau, onpas sulla paljon korviksia! Erityisesti toi "heppu" joka kiipeilee pitkin korvaa oli siisti. :) Muutenkin kivan oloinen blogi sulla!

http://yesterdayisoverr.blogspot.com/

 
20. marraskuuta 2011 klo 9.37 , Blogger Joanna kirjoitti...

Haha, ei olke tullut sitä kyllä oikein käytettyä. :D Mutta kiitos!♥

 
20. marraskuuta 2011 klo 15.43 , Blogger NJJ kirjoitti...

hauskoja koruja sulla, oon kaa itse tehnyt tuollasen korvistaulun mut vähän toisenlaisen, ostin puiset valokuvakehykset kirpparilta, maalasin ja sit pingotin kankaan siihen kuvan tilalle :) On kiva ku saa laitettua nätisti ja näppärästi korut.

 
20. marraskuuta 2011 klo 15.46 , Blogger Nukke kirjoitti...

ou mai kaad sanon minä! Täällä yksi koruharakka ( en koskaan kyllästy käyttämään tuota termia :D)

HUISI MÄÄRÄ KORVIKSIA! Jään ihan kakkoseksi omalla pikku kokoelmallani :)

 
20. marraskuuta 2011 klo 21.02 , Blogger Joanna kirjoitti...

NJJ:
Ooooo!! Vähänkö nyt sain inspiksen ostaa jotkut superhienot kehykset ja tehdä niistä korvistaulun!! :)

Nukke:
Haha, ja musta mulla ei edes ole paljoa.. :D

 
21. marraskuuta 2011 klo 1.57 , Blogger Tapsa kirjoitti...

Täälä kans yks korufriikki. Jäin niiin kuolaamaan noita sun korviksia ^__^ ! Pitäis vissiin itekki kehitellä jotain, miten sais korut paremmin esille. Se on niin totta, et huiputkin yksilöt voi unohtua jonnekki rasian/laatikon pohjalle liian pitkäksi aikaa !

 
22. marraskuuta 2011 klo 8.13 , Blogger Pinja kirjoitti...

ihan älyttömän kivoja, just tollasista mäkin tykkään! ahaha voisin ottaa noista mitkä vaan :--)

 
22. marraskuuta 2011 klo 9.24 , Blogger Joanna kirjoitti...

Tapsa:
Se on tosi ärsyttävää kun löytää rasian pohjalta jotkut superkivat korvikset ja tajuaa unohtaneensa ne kokonaan! :D

Pinja:
Haha, kiva että tykkäät! :)

 
22. marraskuuta 2011 klo 9.50 , Blogger Hanilo kirjoitti...

Tosi kiva idea tuo korvistaulu! Mun pikkusiskolla on samantapainen. :)

 
22. marraskuuta 2011 klo 10.01 , Blogger Joanna kirjoitti...

joo se on kätsy. :)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu