Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Nainen ja tarina, molempia rakastan.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Nainen ja tarina, molempia rakastan.

Marilyn Monroe oli naisellista uhmaa ja kuitenkin myös sulokkuutta uhkuva tavoittamaton tähti, kolikko, jolla oli kaksi kääntöpuolta. Aurinkoinen ja valoisa pin-up tyttö oli toisaalta täydellisyyttä tavoitteleva, traaginen nuori nainen, jonka haaveet murskasi maailma, joka petti hänet uudestaan ja uudestaan. Minä todella rakastan Marilyniä, olen aina rakastanut. Marilyn Monroe on nainen, jota todella ihailen kaikin puolin, Norma Jeane on nainen johon samaistun suunnattomasti, ja joka jäi elinaikanaan suurenmoisen Marilynin varjoon.

Olen 7-vuotias. Televisiossa mustavalkoinen nainen puhuu lapsenomaisen ihmettyneellä äänellä bambin silmät tuijottaen kuvaruutua. Nainen on minusta hirveän kaunis. Olen 13. Televisiossa mustavalkoinen nainen laulaa huumaavalla äänellä timanteista. Nainen on minusta seksikäs. Olen 16. Seinäni on vuorattu Marilyn Monroen julisteilla. Olen suunnattoman kiinnostunut naisen ajatusmaailmasta ja uppoudun siihen eri lähteiden kautta. Olen 19. Ostan lentokentältä lehden, jonka kannessa on Marilyn. Lehdessä on kuuden aukeaman artikkeli Marilynistä ja juuri löydetyistä hänen runoistaan. Olen rakastunut. Olen 20. Olen viimeisen viikon aikana ahminut Marilyn Monroesta sekä elokuvan, että 300 sivun kirjan, viimeisimmän muutamassa tunnissa. Hän on minusta edelleen lapsenomainen, bambi, kaunis, seksikäs ja mielenkiintoinen. Rakastan häntä yhä.


Marilyn Monroe syntyi maailmaan 20-luvulla ja sai nimekseen Norma Jeane. Nuoruusiällään hän siirtyi sijaisperheestä toiseen kokien useasti itseensä kohdistuvaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä monilta eri tahoilta. Tämän vuoksi onkin uskomatonta, että Marilynistä tuli lopulta ajaton seksisymboli. Näin jälkiperspektiivistä katsottuna hänessä esiintyi aikuisiällä lukuisia usein lapsena hyväksikäytetyissä ilmeneviä piirteitä; päihdeongelmia, unettomuutta, turvattomuuden tunnetta sekä vaikeaa luottokykyä. Huonoimpina aikoinaan hän koki pahoja mielialan vaihteluita ja oli niin perfektionisti, että epäonnistuminen nostatti esiin suuren epätoivon, joka sai kaikki muut huoneessa varomaan käyttäytymistään. Selkeimmin ilmenee huomio, jota Marilyn haki selkeästi vartalolleen niin samettisella äänellään kuin viimeistellyllä ulkomuodollaan.

40-luvulla Norma Jeane alkoi elää Marilyn Monroena, jonka myös koko muu maailma oppi tuntemaan. Hänestä tuli maailman tunnetuimpia elokuvatähtiä ja hän kasvoi kuvankauniiksi, hauskaksi näyttelijättäreksi, jonka jokainen elokuva tarvitsi. Marilynin sisällä paloi kuitenkin toisenlainen liekki, sillä enemmän kuin mitään muuta hän tahtoi tulla täydelliseksi, vakavasti otettavaksi näyttelijäksi. Hän olisi tahtonut näytellä kaikissa Shakespeare rooleissa  Juliasta Macbethiin, mutta oli jämähtänyt komediarooleihin, jota hänelle jatkuvasti tarjottiin.


Marilynissa minua viehättävät lukuiset asiat, joista ei varmastikaan viimeisimpänä herkkyys, ja taiteellisuus. Ilmiselvästi hän oli naisellinen taiteilijasielu, joka rakasti lukemista, kirjoitti runoja ja päiväkirjaa, haaveili kaikesta eikä kuitenkaan lopulta uskonut rakkauteen. Marilynin kirjoittamista päiväkirjamerkinnöistä ja runoista paistavat läpi kolme e:tä - epävarmuus, eksyneisyys sekä epätoivo. Lievästä lukihäiriöstään huolimatta hän kirjoitti ajatuksensa hyvin nokkelasti ylös jo 18-vuotiaana nuorena aina 36-vuotiaaksi kuolinpäiväänsä asti.

Lukuisista valokuvista minua eniten viehättävät tähtiloisteisten kuvien sijasta juuri ne kuvat, joissa Marilyn on luonnollisimillaan. Hän loi hyvin luottamuksillisia ja toverillisia suhteita valokuvaajiin, mutta suhtautui varauksella toimittajiin ja heidän virityksiinsä. Siksi hän valmistautui aina haastatteluihin huolella, ja vaati kysymykset etukäteen harjoitellakseen niihin vastaamista.

Marilyn kuitenkin puhui avoimesti esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstään, mikä oli hänen aikaansa epätavallista. Aiheesta kuului vaieta aivan kuten hänen lapsuudessaankin, jolloin häntä hyväksikäyttäneet miehet maksoivat rahaa pitääkseen hänet hiljaa. Hänen äitinsä ei koskaan uskonut häntä vaan käski ottamaan rahat vastaan sillä vuokra pitää maksaa. Sen sijaan, että hyväksikäyttäjät oltaisiin siirretty toisaalle, Marilyn poukkoili talosta toiseen siinä uskossa, että hän oli paha ja huono. Tämän uskon kanssa hän taisteli lopun elämäänsä.


Ylläoleva kuva on minusta hirveän kaunis ja rehellinen. Vaikka Marilyn onkin kuvankaunis, hänen silmistään paistaa mielestäni haikeus, epätoivo ja suru. Sen lisäksi, että hän halusi koko elämänsä ajan suunnattomasti tulla vakavaksiotetuksi näyttelijäksi, hän halusi myös ihan hirveästi tulla nähdyksi ja huomioiduksi Norma Jeanena, omana itsenään, eikä vain Marilyn Monroena, kuvankauniina näyttelijättärenä.

Allaoleva kuva on otettu Long Islandin rannalla 40-luvun lopulla. Kuvauspäivän lopuksi Marilyn kertoo, että jos ihminen uudelleensyntyy, hän tahtoo tulla perhoseksi. Kuvaaja, André de Dienes osoittaa kohti taivasta ja vastaa, että ympärillä on eräs selvä osoitus jälleensyntymästä. "Suuri osa kehostamme on vettä. Kun kuolemme, vesi haihtuu ja muuttuu pilviksi. Pilvet satavat alas, sade hedelmöittää maan ja maasta kasvaa kasveja, joita ihmiset sekä eläimet syövät." 

Marilyn nauraa ja kysyy; "Haluatko, että minusta tulee pilvi? No ota siitä kuva!" Hän levittää kätensä ja juoksee kohti kameraa kasvot kohti taivasta.


Hiljattain elokuvateattereihin hiipi tositapahtumiin perustuva elokuva My Week With Marilyn. Näemmä tarpeetonta sanoa, että olen jo istunut tiiviisti teatterin penkissä katsomassa kyseistä pätkää. Elokuva oli viihdyttävä, mutta pitkällä tähtäimellä vähän pettymys. Marilyn on niin mieletön hahmo, että myös hänestä kertovasta elokuvasta saisi mielettömän. Kyseinen leffa oli kuitenkin melko keskiverto, ja ellen olisi suunnaton Marilyn-fani, myös aika turha. 

Michelle Williamsia ei voi kuitenkaan moittia roolisuorituksesta. Täysin Marilynin näköistähän ei kenestäkään saa, mutta Marilynin eleet ja puhetyylin hän oli omaksunut hienosti. Elokuvan tasoa laski lähinnä pelkistetty käsikirjoitus, joka oletti katsojan jo tuntevan supertähden läpikotaisin. Monet varmasti tuntevatkin, mutta elokuvassa tätä säihkyvää kaunotarta ei nähty laisinkaan, silti elokuvassa pelattiin idealla tästä tähdestä. Tarina alkoi välittömästi surusilmäisestä, vaikeasta, ahdistuneesta Marilynista - eli juurikin siitä oikeasta, mutta tästä jatkuvasti puhutusta ilmiömäisestä kuoresta näkyi tuskin pilkahdustakaan.

Allaoleva kuva on Marilyn Monroen henkilökohtainen suosikki omakuvistaan. Häneltä jäänyt irtaimisto sisälsi useita kopioita tästä kuvasta ja hän käytti sitä vastatessaan nimikirjoituspyyntöihin ja muuhun ihailijapostiin. New Yorkilaisessa hotellissa otettu valokuva on improvisoitu; Marilyn otti ensin kukkakimpusta neilikan pannakseen sen suuhunsa kuin savukkeen, sitten hän kävi pitkäkseen sohvalle ja poseerasi kukka rinnan päällä asennossa, joka on sekä suojeleva, että antava.


"Liian älykkäät ja herkät ihmiset kärsivät enemmän kuin vähemmän herkät ja älykkäät, ja heillä on taipumus tappaa itsensä (niin väittävät psykiatrit ja tilastot). Vähemmän herkillä ja älykkäillä ihmisillä on nimittäin tipumus tehdä pahaa muille, kun taas liian herkillä ja älykkäillä ihmisillä on taipumus tehdä pahaa itselleen. Sillä liian herkät ja älykkäät ihmiset tietävät ne vaarat, jotka piilevät niissä hankalissa valinnoissa, joita elämä puolestamme tekee tai antaa tehtäväksemme, he tiedostavat monitahoisuutemme ja luonteemme, joka ei ole kaksitahoinen vaan kolmitahoinen, nelitahoinen, ja tarkoaa meille tuhat mahdollista elämää. Liikaa tuntevien ja ymmärtävien ongelmana on, että he voivat olla niin paljon kaikenlaista, mutta heillä on vain yksi elämä, ja se pakottaa heidät olemaan vain sitä mitä muut olettavat heidän olevan."
- ANTONI TABUCCHI (VÄLÄHDYKSIÄ, SIRPALEITA - MARILYN MONROE)

Mitä ajatuksia teissä herättää, tai mitä teille merkitsee ja tarkoittaa Marilyn Monroe?



Tunnisteet: , , ,

17 kommenttia:

24. joulukuuta 2011 klo 18.31 , Blogger Salla kirjoitti...

Uskon, että pitäisit Andrew O'Haganin tänä syksynä suomennetusta Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe -kirjasta. Itselleni se jäi vieraaksi ja pettymykseksi, mutta kyllä teoksessa oli sitä jotain silti. Linkki Taina Latvalan arvosteluun Hesarissa.

 
25. joulukuuta 2011 klo 0.25 , Blogger Joanna kirjoitti...

kiitos paljon vinkistä!! :)

 
25. joulukuuta 2011 klo 2.10 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Ihan uskomatonta, oot ihan mieletön! Ite en ole koskaan oikeen ollut mitään mieltä Marilynistä, en ole koskaan tiennyt muuta kuin että hän oli näyttelijä. En nyt tiiä muuttuiko käsitykseni hänestä tai siis kiinnostuinko hänestä nyt, mutta sen tiedän että nainen sä kirjotat niin saakelin hyvin! Et vaikka kirjottaisit muurahaisista tai jostain muusta yhtä mielenkiintoisesta se teksti veis mut ihan mukanaan. Niinkuin vei tämäkin. Olet näääääääin ihana!

 
25. joulukuuta 2011 klo 2.22 , Blogger Joanna kirjoitti...

Voih, kiitos mutta enhän mä oo! Marilyn on! :) Mutta kiva, että tykkäät lukea, on helppo kirjoittaa jos aihe kiinnostaa! Kiitos vielä.♥

 
25. joulukuuta 2011 klo 3.24 , Blogger Katya kirjoitti...

On kyllä tosi hyvin kirjotettu ! :) mä en Marilynista oikein muuta tiedä, kun netistä vaan oon bongannut jotain tosi kivoja Marilyn-quoteja. :D

 
25. joulukuuta 2011 klo 5.12 , Blogger Joanna kirjoitti...

Kannattaa tietää, ihan mielettömän kiinnostava nainen!♥

 
25. joulukuuta 2011 klo 6.47 , Blogger Milla kirjoitti...

Marilyn on tosiaan upea!!

 
25. joulukuuta 2011 klo 15.44 , Blogger Riikka kirjoitti...

Ohhoh, enpä ole koskaan arvostanut Marilynia mitenkään erityisesti. Nyt jäin jostain syystä lukemaan tätä tekstiä ja tekee heti mieli lukea enemmän hänestä! Vaikuttaa todella kiehtovalta ja ainutlaatuiselta persoonalta.

 
26. joulukuuta 2011 klo 7.17 , Blogger Joanna kirjoitti...

Milla:
on!♥

Riikka:
superkiva, että kiinnostuit! :) kannattaa todella uppoutua, marilyn on upea myös sisältä!

 
27. joulukuuta 2011 klo 1.41 , Blogger Peppi kirjoitti...

Upea postaus! ♥
nim. toinen Marilyn-fani :)

 
27. joulukuuta 2011 klo 5.15 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Sattuipas sopivasti. Olin juuri vanhempieni luona joulun ja löysin kirjahyllystä jotain, mikä ei nuorempana minua kiinnostanut laisinkaan - Marilyn Monroen elämänkerran. Aikaisemmin en ole juuri fanittanut Marilynia, mutta kirjaan jäin koukkuun samantien. Kukapa olisi uskonut, millainen tähti oli kulissien takaa ja varsinkaan millainen ajatusmaailma hänellä on? Kiehtovaa!

 
27. joulukuuta 2011 klo 5.18 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Oletko hetero?

 
27. joulukuuta 2011 klo 5.20 , Blogger Joanna kirjoitti...

Peppi:
kiitos!♥

Ano:
Oioi! Pitäisi itsekin ahmia lisää Marilyn-kirjoja! :)

Ano:
:D :D Olen kyllä!

 
27. joulukuuta 2011 klo 13.07 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hienosti kirjoitit Marilynistä, itselläni ei ole hirveästi käsitystä kyseisestä naisesta, mutta sait minut kiinnostumaan - olisiko sinulla jotakin kirjoja ehdottaa luettavaksi Marilynin elämänkerrasta?

 
27. joulukuuta 2011 klo 13.31 , Blogger Joanna kirjoitti...

Tuo minkä itse luin oli ainakin mahtava, ja siinä ei ole mitään keksittyä vaan nimenomaan juuri Marilynin tekstejä ja runoja, toki niitä on myös vähän avattu mutta ehtaa faktaa. :) Sellainen kuin Välähdyksiä, Sirpaleita - Marilyn Monroe!

 
30. tammikuuta 2012 klo 8.19 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Hieno kirjoitus, mutta yksi ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄ KORJAUS on tehtävä. Marilyn Monroen oikea nimi oli Norma Jeane, ei Norma Jean! :)

 
30. tammikuuta 2012 klo 9.00 , Blogger Joanna kirjoitti...

Hehe kiitos huomautuksesta! Meen aina sekasin kun ajattelen sitä bändiä! :D

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu