Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Elämäni aakkoset: I niin kuin Itsetunto

torstai 5. tammikuuta 2012

Elämäni aakkoset: I niin kuin Itsetunto

Peili on vaarallisin naisen ystävistä. Tiedättekö sen kun joskus tuijottaa itseään peilistä niin kauan, ettei kasvoissa tai missään muussakaan näytä olevan enää mitään muotoa? Kaikki on vain erilaisia kuvioita jossain kaukaisuudessa. Kun joskus tarkastelin itseäni en löytänyt kuin parannettavaa, muutettavaa, korjattavaa. Varhaisteini-ikäni olisi voinut olla mieluusti helpompikin, painin sekä henkisten ongelmien, että painoni kanssa, jonka yhdistelmä oli aikamoinen alemmuudentunne sekä itseinho, diagnosoiduista häiriöistä puhumattakaan.

Olen niin monta kertaa tuijottanut peiliin surullisena ja tuntenut oloni niin loputtoman epätäydelliseksi. Käytin niin paljon aikaa aikaa pyrkien olemaan täydellinen, sillä ajattelin sen tekevän minut onnelliseksi. Pienikin virhe sai mut sekoamaan, puhumattakaan niistä suurista mitä loppujen lopuksi lähinnä näin. Lopulta tajusin etten koskaan haluaisikaan olla täydellinen, tai edes voisi olla. En tiedä mistä sain alunperin päähäni, että pitäisikään olla? Näin retrospektiivistä katsottuna onnellisuus on minusta ennemminkin sitä, että pystyy olemaan aidosti iloinen virheistään huolimatta.

Ehkä syypäänä oli kliseisesti juuri ne lehtien ja television maailman kauneimmat maiset, mutta toisaalta taas olen aina ihaillut luonnollisen näköistä ja kokoista naiskauneutta. Toinen mahdollinen syy on voinut olla pieni orpo kateus muita tyttöjä kohtaan, joita ihailtiin koulussa, jotka saivat paljon ystäviä, joista pojat tykkäsivät ja jotka pystyivät tallomaan minut maanrakoon saaden itsensä asetettua vielä mahtipontisempaan valoon. Itse en koskaan ollut laiha tyttö joten en koskaan ollut ajatellut asetelmaa toisen puolen silmin. En koskaan tullut ajatelleeksi, että kauniillakin ihmisillä voisi olla asiat huonosti tai, että kiusaamisen syy voisi olla mikään muu kuin, että 'ne vaan on niin kauniita ja varmoja, että ne voi tehdä mitä tahansa kuten litistää mut maanrakoon.

Totuus on, että loppujen lopuksi murehtiessani vuosia niitä pieniä, mitättömiä vikoja ulkomuodossani, unohdin täysin sen mitä minussa on sisällä ja mitä minä oikeasti olen. Epäonnistuminen tai epäonnistumisen tunne johtaa helposti ikävään kierteeseen, ainakin minulla kävi niin. Lopulta olin tilassa, jossa saatoin myöhästyä viisi minuuttia koulusta tai syödä yhden leivän liikaa ja ruoskin siitä itseäni armottomasti. Ellen tehnyt jotain täydellisesti, se oli tehty liian huonosti ja näin ollen minä olin taas astetta huonompi. Ja koska olin lakannut jo uskomasta täydellisyyteen, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Jollain kieroutuneella tavalla samalla silti jatkoin täydellisyyden tavoittelemista.

Nykyään kun katson peiliin, kestän suhteellisen hyvin sen mikä sieltä katsoo takaisin. Vieläkin löydän virheitä, lukuisia sellaisia, mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Joskus tiukennan esimerkiksi ruokavaliota jos tahdon pudottaa painoa, ostan uuden huulipunan jos tahdon muuttaa meikkiä tai leikkaan tukkaa jos ihan vaan kyllästyttää. Teen siis kyllä muutoksia itseeni jos en ole johonkin tyytyväinen enkä uskokkaan, että esimerkiksi pysyvä laihtuminen onnistuisi väkipakolla, vaan hyvän mielen ja inspiraation kautta. Olen kuitenkin "ihan tarpeeksi" tyytyväinen itseeni juuri nyt, joten olen oppinut olemaan ruoskimatta itseäni liikaa. Mielummin nautin elämästäni kuin olen ajan itseni hysteeriseen tilaan pakoittamalla itseni äärimmäisyyksiin.

Miten pääsin näistä asioista yli? Vaikea sanoa koska loppujen lopuksi en ole kai vieläkään päässyt ajatuksista täysin eroon. Kai tavallaan kasvoin aikuiseksi, mikään ei ole pahempaa kuin kasvaminen. Syy miksi tahdoin sarjan I-kirjaimen edustavan Itsetuntoa on, että tiedän, että aivan varmasti moni teistä kärsii samanlaisista ajatuksista. Tahdon vain kertoa teille, että se helpottaa. Asiat muuttuvat paremmiksi. It gets better. Jaksakaa pitää jostain kiinni ja inspiroitukaa asioista. Ottakaa ohjat omiin käsiinne älkääkö menettäkö sitä todellista sisintänne. Kaikkein tärkeintä on pitää itsestään kiinni.


Mitä haluaisin vielä kootusti sanoa kaikille tähän loppuun on tämä: muista, että sinä olet se mitä sinä olet parhaimmillasi, et se mitä sinä olet huonoimmillasi. Hyvä sinä on se mitä todella olet ja sinun pitäisi olla niiden ihmisten ympäröimä, jotka sen hyvän tuovat sinussa esiin - joiden kanssa voit olla se todellinen sinä; hyvä sinä. Hyvä.



Tunnisteet: , ,

12 kommenttia:

5. tammikuuta 2012 klo 9.44 , Anonymous Anonyymi kirjoitti...

muista myös että on monia ketkä haluaisi näyttää juuri sinulta! Olet upean näköinen ja monia kauneus ihanteita omaava! :>

 
5. tammikuuta 2012 klo 10.31 , Blogger Pohku kirjoitti...

Voin samaistua kertomaasi ja tunteisiin joita sinulla on ollut itseäsi kohtaan. Olen paininut vuosia itsetuntoni kanssa vihaten sitä mitä olen. Vasta viime aikoina olen alkanut ymmärtää että 2 lisäkiloa tai 2 finniä naamassa ei tee minusta huonoa ihmistä.

Olet todella kaunis, ja ihailen sinua koska et ole langanlaiha, vaan terveellisesti normaali. Ole ylpeä siitä mitä olet :)

 
5. tammikuuta 2012 klo 12.29 , Blogger Noora kirjoitti...

<3 kiitos tästä tekstistä! en osaa nyt muuta sanoa, kun niin sanattomaks vetää.

 
5. tammikuuta 2012 klo 13.15 , Blogger PipSa kirjoitti...

Kuin ois teksti tullu meikäläisen mielestä. Silloin joskus...

Ja vautsi miten kaunis oletkaan tuossa kuvassa. :)

 
5. tammikuuta 2012 klo 13.33 , Blogger Jasmin kirjoitti...

Aivan ihana teksti Joanna! Ihmisen pahin vihollinen on hän itse ja se on hankalaa. Itse olen ollut aina laiha ja ihmiset pitävät sitä aina niin helppona. Eipä ole. Ainut asia mitä minullekkin sanottiin oli: "Hyi, kun olet laiha" Siis hyi!? Mutta itsensä kanssa on tultava sopuun. Ei sillä mitä muut sanovat loppujenlopuksi ole merkitystä, jos et siihen itse usko.

 
5. tammikuuta 2012 klo 14.01 , Blogger Sandmar kirjoitti...

Ihanan avoin kirjoitus. Uskon, että kaikki naiset (ja toki miehetkin) voivat samaistua tähän jollain lailla. Kiitos, että jaat tuntemuksiasi näin rehellisesti meille lukijoille! :)

Ps. Oot todella kaunis nainen!

 
5. tammikuuta 2012 klo 18.30 , Blogger Jenni kirjoitti...

aivan ihana teksti!

 
6. tammikuuta 2012 klo 5.19 , Blogger DIRTBAG kirjoitti...

Oon kans miettinyt näitä asioita ihan lähiaikoina. Hienosti kirjoitettu! Oon samaa mieltä, että itsensä hyväksyminen kehittyy kasvamisen myötä. Oon parikymppinen ja alan itsekin vasta nyt oivaltaa.

 
7. tammikuuta 2012 klo 1.58 , Blogger Sara kirjoitti...

ihana kirjotus! :-) oot upea!!

 
7. tammikuuta 2012 klo 4.36 , Blogger Joanna kirjoitti...

Anonyymi:
Apua kiitos paljon! :) ♥

Pahku:
Uskon, että kyse saattaa mahdollisesti juurikin olla kasvamisesta ja itseensä tottumisesta. :) Et varmasti ole huono ihminen, lupaan sen!

Kiitos paljon! En ole kyllä ihan "terveellisesti normaali" vaan lisäkiloja löytyy kyllä runsaastikin mutta yritän silti olla ylpeä. Edes joskus. :)

Noora:


PipSa:
Kiva, että samaistuit. :) Ja kiitos paljon!

Jasmin:
On totta, että liikalihavuudesta puhutaan usein eniten ja se jättää varjoonsa myös kolikon kääntöpuolen. Muiden negatiiviset sanomiset kolahtavat ainakin minulla usein pahasti, aivan sama mitä ulkonäköni piirrettä ne koskevat. Kiitos komsusta.♥

Sandmar:
Pohdin pitkään aiheen käsittelemistä blogissani, mutta päädyin siihen, että on tärkeää käsitellä myös isompia aiheita blogimaailmassa, sillä siellä voi todella saada ihmiset kuuntelemaan. Siksi olen käsitellyt itsetuntoa täällä melko paljon, ja aion käsitellä tulevaisuudessakin. Sillä onhan se nyt suunnattoman iso osa kauneutta! :) Kiitos kommentista!

Jenni:
Kiitos! :)

DIRTBAG:
Kiitos paljon! Näin se taitaa olla. :) Toivon ainakin niin.

Sara:
Kiitos hirviästi! ♥ Kiva, että sait kirjoituksesta jotain itsellesi irti! :)

 
9. tammikuuta 2012 klo 7.46 , Blogger fairydust kirjoitti...

haluaisin kiittää tästä tekstistä, etenkin loppusanoista, tosi paljon. se oli hurjan hienosti sanottu! tuntuu että pitää laittaa tuo teksti johonkin itselleni muistiin pahoja hetkiä varten. :)

sä kirjoitat todella hyvin, tätä blogia on ilo lukea. ja olet myös kaunis ulkoa!

 
9. tammikuuta 2012 klo 8.11 , Blogger Joanna kirjoitti...

kiitos paljon.♥ enemmän hyviä hetkiä. :)

 

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu